11.6.16

Tästä helppo herkku viikonlopun kahvipöytään: Britakakku

Itse löysin tämän helpon herkun vasta pari kesää sitten. Jostain syystä ajattelin aiemmin, että marenkikakku olisi minusta liian imelää.. Höpsistä! Raikkaat marjat, pehmeä täyte ja rapea marenki ovat ihan täydellisiä yhdessä. Britakakku valmistuu myös ihanan helposti ja näyttää upealta.

Ja eihän aina tarvitse ottaa isoa palaa, vai mitä? ;)




Mun vakio-ohjeeksi on muodostunut tämä Maku.fi- palvelun ohje. Helppo ja selkeä, ja täytteessä taas voi itse kukin varioida kaapin sisällön mukaan. Netistä löytyy myös useita ohjeita gluteenittomaan britakakkuun.

Minä tein täytteen näin: 


1 pss Ekströms vaniljakastikejauhetta
3 dl maitoa

1 prk kuohukermaa
1/2 prk rahkaa (käytin Ehrmann)
2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria

250 g mansikoita (näitä menisi tähän enemmänkin!)

Koristeeksi syötäviä kukkia

Sillä välin, kun pohjalevy oli jäähtymässä, tein vaniljakastikkeen. Jauhe sekoitetaan maitoon, ja valmis kastike laitetaan jääkaappiin hetkeksi lepäilemään.

Vaniljakastikkeen lepäillessä vatkasin kuohukerman ja pilkoin mansikat neljään osaan. Kerman sekaan tykkään laittaa rahkaa, koska siitä tulee näin hieman raikkaampaa :) Maustoin sokereilla.

Kakkulevy puolitetaan, ja levitin pohjalla ensin puolet vaniljakastikkeesta, ja melkein puolet kermasta. Lisäksi tasaisesti mansikoita. Toinen kakkulevy päälle, ja pinnalle vaniljakastiketta, loput kermasta ja runsaasti mansikoita! Ja väriä tuomaan runsaasti kukkia :)


Helppoa ja herkullista! Hyvää viikonloppua! :)


mansikkabrita


Ps. Jos kaipaat oikein huolella, vaihe vaiheelta kirjoitettua ohjetta pohjan tekoon, sellainen löytyy tästä. Siinä neuvotaan kaikki kananmunien keltuaisten erottelusta lähtien! :)


10.6.16

17 tytön vaatetta, koko 62-68, 10 e.

Sori kännykkäkuvat! 

Hyvässä kunnossa :) Nouto Ilmarinen Lieto :) Nopea hakija menee edelle.




Kauhea taistelu yhden masukuvan takana...

Harrastan valokuvausta, ja kun näen kivan, melko helposti itse toteutettavan idean jossain, niin kuvaa tulee kokeiltua varsinkin nyt raskausaikana itseeni kaukolaukaisulla.

Heräsin tänään taas viiden jälkeen, ja Ruu nukkuu yhä, joten mulla oli kivasti aikaa tehdä omia touhujani alakerrassa. (Toki mieluummin olisin itsekin nukkunut pitkään)

Vili, 10 vkoa, ei valitettavasti ollut nukkumassa. Hän halusi ihan kaiken huomion, mitä mulla vain oli jakaa. Ja kun koetin ottaa kuvaa itsestäni, hän teki sen mahdollisimman vaikeaksi xD




Yritin heittää hänelle palloa, antaa luita, kieltää, komentaa, viedä kauemmas.. Vaan ei! Hän kipitti aina takaisin ja alkoi repimään mua hiuksista tai muuta vastaavaa xD





Lopulta murentelin hänelle siankorvaa olohuoneen nurkkaan, sain hänet hetkeksi pysymään siellä, ja sain yhden edes tyydyttävän kuvan :D




Tuossa meni varmaan 25 minuuttia näiden kaikkien kuvien välillä! Nyt on ihan hiki päässä ja kädet naarmuilla pienistä purevista hampaista.

Ja arvatkaa kuka nukkuu tuolla nyt ihan tyytyväisenä :D Ihme ettei Ruu sentään herännyt.

Ja miks mä tällaista kuvaa yritin ottaa?
Valmis kuva näkyy kohta instassa! :) --->>


klik klik! 







9.6.16

Aiotko Asuntomessuille?

Tämä blogi on alunperin saanut alkunsa rakentamisesta.

Aloimme rakentaa 4 vuotta sitten, ja koska rakentaminen ja asumiseen liittyvät sivuilmiöt ovat olleet näin vuosien ajan jo yksi mielenkiintomme kohteista, Asuntomessuillakin on käyty jo monta vuotta putkeen.




Tänä kesänä Asuntomessut ovat Seinäjoella, ja vaikka talomme on ainakin sisältä jo 99 % valmis, niin messuille mennään jälleen kerran :) Tällä kertaa kiinnostaa mm. pihojen ratkaisut; erityisesti materiaalit päällysteistä istutuksiin. Lisäksi kyllä sisustus aina kiinnostaa! :)

Viime vuoden juttuni messuistä löytyy täältä.






Lempparitaloni sisustukseltaan oli ehdottomasti tämä Adalmiinan Helmen rouheasti sisustama :) Lisää kuvia tuolla vanhassa postauksessa!





Mitä muuta Seinäjoella kannattaa tehdä, olisko ehkä jotain taaperoa kiinnostavaa? Heittäkää vinkkejä! :)




8.6.16

Entä jos ei haluaisi luopua perhepedistä?

Äidit tuntevat sosiaalista painetta ja huonoa omatuntoa vähän kaikesta kasvatukseen liittyvästä. Imetyksestä, pulloruokinnasta, taaperoimetyksestä, imetyksen lopettamisesta. Valmissoseista, nukuttamisesta. Hoitoon laittamisesta ja harrastamisesta.

On erikoista, miten paljon niitä oikeita mielipiteitä lapsen kasvattamisesta kuuleekaan ulkopuolisten suusta. Yksi asia, joka omassa mielessäni on pyörinyt taas viimeisen puoli vuotta, on perhepeti. 


Meno on kuin perhepedissä- hiukan ahdasta mutta mukavaa :D


Ruu siirtyi vuosi sitten kesällä omaan sänkyynsä, omaan huoneeseen nukkumaan. Kokonaisia öitä ilman heräämisiä tuli todella harvoin. Mielestäni kerta tai pari yössä toisen huoneessa ravaamista on vielä jaksamisen rajoissa ok. Aamuyöstä hän ei enää yleensä rauhoittunut itkultaan, ennenkuin pääsi meidän viereen. 

Loppusyksystä tilanne muuttui. Itkuun heräämisiä alkoi tulla tunnin välein. Tilanne jatkui monta viikkoa. Lopulta teimme päätöksen muuttaa Ruu takaisin väliimme, ja taas koko perhe nukkui paremmin. 

Sama nukkumisjärjestely jatkuu yhä. Toki välillä on ahdasta. Ruu ei ole mikää kaikista vilkkain pyörimään ja potkimaan, mutta sitäkin tapahtuu. Suurimmaksi osaksi hän nukkuu koko yönsä ilman heräilyjä tai itkuja. 

Mutta tunnen sosiaalista painetta siirtää Ruu omaan huoneeseensa. Aina, kun joku kysyy, miten meillä nukutaan, olen ehkä vähän häpeissäni siitä, että olen niin nössö äiti, että pidän taaperoa yhä vierellämme. Viimeksi neuvolantäti kysyi, ollaanko ajateltu siirtää Ruu omaan sänkyyn. 

Tiedättekö mitä? Minusta on ihanaa nukkua Ruun vierellä. Ihailen hänen nukkuvia kasvojaan illalla ja taas aamulla uudelleen. Naureskelen hänen unissaan puhumiselle. Viimeksi tänään hän höpötti unen seasta "Saippuakuplia! Haluan!" :D 

Yleisin kommentti on "Ruu nukkuu vielä teini-iässäkin teidän välissänne". Epäilen suuresti. 


Syksyllä on kuitenkin tulossa vauva. Pikkuinen nukkuu tietenkin äidin vierellä, koska näin imetys öisin on kaikista helpointa (jos edes onnistuu). Mitä tekisimme Ruun kanssa? 

Yksi vaihtoehto on siirtää pinnasänky meidän sänkymme viereen, ja Ruu saisi nukkua siinä. Toisaalta, ehkä helpompi   yksi ratkaisu olisi kesäloman aikana käydä taistelua ja opettaa Ruu siihen, että isi nukuttaa hänet omaan huoneeseen ja kun vauva sitten tulee, tämä ei suoraan siis syrjäyttäisi häntä.

Harmittaa vaan, kun nyt yhdessä nukkuminen on ollut mukavaa. Toisaalta, yli kaksimetristä sänkyäkään ei viitsisi alkaa rakentamaan. 

Lapset ovat niin lyhyen aikaa meidän vierellämme, niin lyhyen aikaa pieniä. Kohta joudumme jo miettimään, missä he yönsä menevät ja kumpa tulisivat kotiin. Haluan nauttia tästä ajasta, kun he ovat vielä hetken meidän.

Onko muita, jotka oikeasti tykkäävät perhepedissä nukkumisesta, mutta kokevat että sitä täytyy jotenkin selitellä muille? 



6.6.16

Perhekuvaukset

Ajattelin välillä näyttää teille tuon minun harrastukseni jälkiä. Teen siis toiminimellä valokuvauksia, jotta saisin pientä lisätienestiä kotihoidontuen päälle. Edelleen opettelen hommaa ihan lapsenkengissä :)

Nämä kuvasin sunnuntaina.

Ihana perhe, heidän tyttönsä on saman ikäinen kuin meidän Ruu :) Olemme siis olleet samassa odotusajan ryhmässä aikanaan ja he kävivät minulla nyt toista kertaa kuvattavana :)


Perhekuvien käsittelyssä on aina parasta se, kun näkee sen vanhempien rakkauden heidän silmistään. 

Voi että, kun siitä tulee hyvä mieli :') Niin se välittyi näissäkin kuvissa. Sekä vanhempien keskinäinen rakkaus, että heidän rakkautensa lapseensa.


Ekoissa kuvissa tyttöä vähän jännitti...





 .. mutta siitä hänkin pikkuhiljaa rentoutui :)





Ja kohta olikin jo täysi meno päällä :)







Sää suosi meitä. Tuona päivänä oli kova pohjoistuuli, mutta välillä tuuli hiljeni ja aurinko lämmitti mukavasti, jotta saatiin takki otettua lapselta pois :)








Kukkuu! :)
















Nämä ja noin 60 muuta kuvaa lähtevät huomenna postiin.
Kiitos tälle ihanalle perheelle! Toivottavasti nähdään taas ensi vuonna viimeistään kuvien merkeissä :)

Kuvaustiedusteluissa minuun voi ottaa yhteyttä täältä (linkki) tai kuvausmetso@gmail.com


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...