31.5.16

Liian paksu bikineihin?

Pyllyssä hyllyy läski, reisissä ja pohkeissa näkyy selluliittia. Maha on tietenkin kasvanut, koska siellä on vauva - mutta 7 uutta kiloa ei tietenkään ole pelkkää vauvaa. Nykypäivän ihantenteiden mukaan keho ei raskausaikana saisi kasvaa - masukin mieluiten vain pieneksi kummuksi, vaikka olisit jo raskauden loppumetreillä. Sitten voisit kauhistella sitä somessa, "kuinka se onkin jo iso!" ja kaikki ihmettelisivät, kuinka olematon mahasi on.

Miten kehtaan vetää bikinit ylleni, lähteä kylpylään tai rannalle? Voinko enää kulkea shortseissa?

Välillä tuntuu, että lyhythihaisia tai kireitä vaatteita saisivat tosiaan käyttää vain ne, jotka ovat urheilullisia ja vähärasvaisia. Muiden kuuluu peittää itsensä, etteivät kanssaeläjät joudu näkemään jotakin, mitä he eivät haluaisi nähdä - selluliittia.





Kun olin alta parikymppinen, ruipelo nuori nainen, en kehdannut käyttää hameita tai shortseja, koska häpesin pohkeitani. Ne olivat liian kulmikkaat. Mielestäni niiden olisi pitänyt olla suorat tikut, jotta ne voisi näyttää julkisella paikalla. Muistelen tuota aikaa harmitellen - voi miksi en tajunnut nuorempana, ettei minun tarvitse välittää tuollaisista asioista. Olisinpa vaan kulkenut menemään juuri niissä vaatteissa missä haluan.





Nautin raskausmasusta. Tietysti siksi, koska siellä kasvaa rakas vauvani. Mutta onko vähän kieroutunutta, että nautin siitä myös siksi, kun nyt voin pitää tiukkoja paitoja eikä haittaa, että mahan kohdalla kiristää? Normaalisti tiukan paidan kanssa jokainen makkara saisi miettimään, pitäisikö vaihtaa vyötäröltä löysempi paita. Miksi tuollaiset ajatukset ovat niin tiukassa pääni sisällä?

Olen tehnyt periaatepäätöksen - en suostu häpeämään vartaloni mutkia, kumpuja, selluliitteja enkä roikkuvia osia. Menen rannalle bikineissä, koska minäkin haluan saada ihooni auringon päivetystä. Ruuta odottaessani oli talviaika, ja kävin viimeisiin viikkoihin asti kylpylässä -bikineissä.





En halua vanhana mummona katsoa taakseni, muistellen, kuinka elämäni aikana häpesin itseäni. Tervettä kehoani. Haluan katsoa elettyjä vuosiani, ja muistaa, kuinka otin ilon irti elämästä ja toimivista jaloistani, jäätelökesistä ja oman pihan raparperipiirakoista.

Tässä maailmassa on niin monta,joilla ei ole jalkoja laisinkaan, tai ei saa lähteä niiden kanssa ulos, koska joutuvat elämään sairaalassa. Mitä he ajattelisivat minun pohjehäpeilyistäni? 


Kumpa Ruu ei oppisi tällaista ajatusmaailmaa, jota vastaan minä yhä taistelen. En aio koskaan moittia kehoani Ruun kuullen (kumpa en muulloinkaan), ja toivon, että hän suuntautuisi aikanaan harrastamaan liikuntalajeja, jotka eivät ole kehokeskeisiä tai painoa tuijottavia.

Nyt menen leipomaan raparperipiirakkaa. Mukavaa hellepäivää - nauttikaa auringosta ja kehostanne :)





30.5.16

Perhe kasvoi yhdellä pienellä ♡

 Meidän viikonloppu oli aika vauhdikas ja syypää on tässä 


Kaverin nimeksi annettiin Vili. 





Mulla on ollut ihan hirveä jännitys ja stressi päällä, tämä on niin iso päätös. Olen elänyt viimeiset 13 vuotta kahden koiran kanssa, kunnes yhtäkkiä elämä tulikin meidän Punkin kohdalta päätökseen.





Meille on Jussin kanssa ollut aina selvää, että kun jommastakummasta koirastamme jonain päivänä aika jättää, ei toinen vanhus jää yksin. Tämä keskustelu on käyty jo vuosia sitten.

Kaksi koiraa on meidän lukumme, mutta milloin on oikea aika tuoda uusi pentu kotiin? 




Meille on tulossa syyskuussa toinen lapsi, joten oikeastaan päätös oli tehtävä joko nyt, tai sitten ei pentua otettaisi ainakaan vuoteen. Meillä olisi nyt kesä aikaa tutustua uuteen pentuun ja antaa hänelle erityisesti aikaa. Kesän aikana pentu ehtisi kasvaa puolivuotiaaksi, ja käydä koirakoulussa kanssamme.




Puolivuotias ja koulutettu koira on ihan eri asia, kuin tällainen pikku riiviö :)




Lauantaina haimme Vilin Lempäälästä, Yhenjytyn kennelistä. Valitsimme pentueesta hieman rauhallisemman kaverin, ja uroksen, ettei tarvitsisi miettiä kiimoja niinkuin Punkin kanssa.

Vili on ihan äärettömän söpö :) Vai mitä sanotte?




Punkin poismenon aiheuttama syvä suru jätti minuun jälkensä.

Pelottaa rakastua uuteen pentuun, koska aikanaan kaikille rakkaille lemmikeille täytyy jättää jäähyväiset.

Mutta jos ei uskalla ottaa sitä vastaan, ei myöskään saa kokea sitä, kuinka paljon koiraa voi rakastaa. 





Söpöliini nukkui ensimmäisen yönsä Jussin kanssa toisessa huoneessa, kun me nukuttiin Ruun ja Jekun kanssa makuuhuoneessa. Näin haluttiin varmistaa, ettei Jekku yöllä suutu Vilille mistään. Toisena yönä koko perhe nukkui samassa makuuhuoneessa, Vili omassa pesässään lattialla ja Jekku meidän kanssa sängyllä, niinkuin koko ikänsä.








Eniten minua jännitti, miten russelivanhus Jekku (14) ottaisi Vilin vastaan. Eihän koiralle voi noin vaan puhua järkeä, joten olemme olleet tosi tarkkoina Jekun ja Vilin keskinäisestä touhamisesta.

Suurimpia huolen aiheitani oli se, että koska Jekku ja Punkki ottivat aina tosi kovasti yhteen, osaisiko koiravanhus olla pennun kanssa rauhallisempi, ja lopettaa pelkkään ärähtämiseen? Punkki nimittäin aina oli se, joka alisti Jekkua ja vei kinat tappeluun saakka. Joten Jekulla olisi nyt vastuu.

Jekku on yllättänyt minut täysin, ollut tosi järkevä. Toki hän on ärähtänyt silloin, kun pikku-Vili on mennyt yli rajojen, roikkunut hampaillaan Jekussa tai yrittänyt isotella ja kiivennyt Jekun selkään. Mutta ärähtää saakin! Pitäähän pennun oppia, ettei niin saa käyttäytyä.




Auts, ei näin! 





Ruu, kohta 2,5 vuotta, on fiksu ja rauhallinen tyttö, jolle pystyy hyvin puhumaan järkeä ja kertomaan, miten pennun kanssa pitää toimia. Joten tiesin kyllä, että Ruu osaa olla pennun kanssa hienosti.

Toki Ruulle on pitänyt selittää monia asioita jo perinpohjin. Esimerkiksi se, että kun Vili ei osaa aina lopettaa leikkiä ajoissa, on Ruun lopetettava se, ennenkuin pienet naskalihampaat sattuvat. Ja että pienen pennun kanssa pitää olla varovainen. Ja että pennun täytyy saada levätä silloin, kun pentu haluaa nukkua. Silloin pentua ei häiritä!


Yhteiset vesileikit viilensivät tätä hellepäivää :) 





Nyt olohuoneen lattialla nukkuu leikeillä väsytetty pikku pentu. Myöhemmin päivällä taas ulkoillaan pihalla :) Jussi rakensi Vilille pienen pentuaitauksen niitä hetkiä varten, kun joudumme kääntämään selän hetkeksi, mutta muutoin hän saa juosta aidatulla tontillamme Jekun kanssa vapaana :)



Rv 27 alkoi! :) Viimeinen kolmannes jäljellä ♥

Heippa hei ja hyvää huomenta :)

Ihanaa, lämmintä kesäpäivää aloitellaan täällä iloisissa tunnelmissa. Raskauden viimeinen kolmannes nimittäin on alkanut, niin onnellinen olo!

Olen voinut ihan erinomaisesti. Välillä öisin on tullut suonenvetoja jalkoihin, mutta omaa tyhmyyttäni olen unohtanut ostaa magnesiumia, joka ilmeisesti auttaisi tuohon vaivaan. Masu on kasvanut mukavasti ja poikavauvamme potkii päivittäin (ja myös öisin) ahkerasti! :)

Näin pitkällä oleminen tarkoittaa sitä, että vauva on yleensä vajaan kilon painoinen, ja reilu 30 senttiä pitkä :) Jos hänestä tulee yhtään Ruun mittainen, niin hän kerää vielä 2,4 kiloa painoa ja noin 20 senttiä pituutta seuraavien 14 viikon aikana. Paitsi että Ruu oli mahassa vielä 16 viikkoa tästä, viikolle 42+0 käynnistykseen asti. Musta jotenkin tuntuu, että tämä kaveri ei viihdy sinne asti masun puolella :)


Painonnousu on rauhoittunut viime viikkoina ja noudattanut samaa kaavaa kuin Ruun odotuksessa. Nyt painoa on tullut (kotivaa'an aamumittausten mukaan) noin 7 kiloa. Mutta sehän tarkoittaa neuvolavaa'alla ainakin kymmentä kiloa xD haha!



rv 26+0





Ollaan saatu nyt tehdä paljon pihatöitä, rakastan niitä!

Eilen siirrettiin Ruun hiekkalaatikon paikkaa, korjattiin nurmikkoa, istutettiin pensaita, siirrettiin entisiä, ja muutenkin siivottiin pihaa :) Tuli taas niin paljon kivempi. Voisin olla pihalla vaikka yömyöhään :) Tuntuu hyvältä kaivaa maata ja rehkiä!

Näin pitkällä oleminen tarkoittaa sitä, että mun pitäisi muistaa laittaa raskaustodistus Kelaan, työpaikalleni ja hankkia vauvalle vakuutus! Ruun kohdalla me nimittäin jahkailtiin ja jahkailtiin, eikä saatu aikaiseksi hankittua sitä. Olipa onni, että Ruu on ollut perusterve. Mutta tuuriin ei voi luottaa, ja siksi aiotaan hankkia tällä kertaa vakuutus jo raskausaikana :)

Seuraavaksi pihalle puutarhatöihin, aion vetää biksut päällä ja saada samalla aurinkoa! ;) Meillä ei ole naapureita, joten saa tehdä pihatöitä vaikka nakkena jos haluaa xD

Kohta muuten tulossa ihan superarvonta... Olkaa kuulolla :)




27.5.16

Se k a i k i s t a helpoin kotiruoka.

Tämä on nyt vähän ärsyttävää viisastelua, mutta ihan oikeasti totta!

Lapsen kanssa ruuanlaitto on välttämätöntä, mutta useimmiten myös siihen vaadittava keskittyminen tuntuu olevan hukassa, samoin aika on kortilla.

Jollain on koko ajan sinulle asiaa, tai sitten se joku haluaa auttaa. Tai sitten ruuan pitäisi olla pöydässä JUST NYT ja sulla on perunat vielä jääkaapissa, eikä vesikään vielä kiehu.






No mikä on kaikista helpoin kotiruoka?

Se on eilinen ruoka. Jopa toissapäiväinen. Me syödään sitä usein.

Kun Ruu syntyi, mulla jäi lämpimän ruuan syöminen ihan minimiin. Ruu oli suuritarpeinen, halusi olla koko ajan lähellä ja mieluiten tissillä. Monesti iltapäivällä viiden maissa Jussi tuli kotiin ja minä huomasin syöneeni pari voileipää koko päivänä.

Sitten hoksattiin alkaa tekemään joka päivälle lounas valmiiksi. Edellisenä päivänä ruokaa aina sellainen satsi, että siitä riittää myös minun seuraavan päivän lounaani. Siitä ollaan suurimmaksi osaksi pidetty kiinni näihin päiviin saakka. Nytkin syön eilisiä jauheliha-fetapihvejä, juuresmuusia ja salaattia. Ei mennyt kuin 5 minuuttia ja ruoka oli pöydässä kaiken kaapista kaivelun ja lämmittelyn jälkeen.





Monet laatikot on tietysti tähän helppoja, mutta melkein mikä vaan ruoka sopii, kun sitä vaan tekee isomman satsin. Melkein samalla vaivalla tekee 700 g naudan jauhelihapihvejä, kuin jos olisi tehnyt 400 g paketin. 

Samalla vaivalla pilkkoo salaattia kahdelle aterialle, kuin olisi pilkkonut yhdelle.






Keitot käy tähän myös hyvin. Niitä on melkein mahdotonta ja tyhmää valmistaa yhdelle kerralle!

Eräs tuttuni aikoinaan päivitteli, miten haastavaa on olla lapsen kanssa kotona, kun aina pitää miettiä ja valmistaa kaksi eri lämmintä ateriaa joka päivälle. 

Mielestäni lapsi voi ihan hyvin syödä kaksi kertaa peräkkäin sitä samaa ruokaa. Ruu pyytää makrulaatikkoa mielellään useamman kerran peräkkäin!



Syödäänkö teillä usein samaa ruokaa kahtena päivänä peräkkäin? Mitkä ovat niitä arjen suosikkeja? 


Mikä olis sun ultimate - makea herkku?

Heräsin tänään neljän aikoihin painajaisiin, enkä saanut enää unta. Raskausaika on tuonut öihin aktiivisesti painajaiset mukaan, näen niitä melkeinpä joka yö. Onko tuttu ilmiö muille odotusajalta?

Koetin siinä tietenkin vielä saada unta, mutta puolitoista tuntia pyörittyäni nousin ylös, koska minulle tuli lopulta nälkä. Nälkä tuli, kun aloin miettimään eilistä Pink Vanilla Dessertsin päivitystä. PVD on erikoistunut makeisiin, amerikkalaistyyppisiin herkkuihin, joten ihan mun juttuni :)

He kysyivät Facebookissa, mitä asiakkaat haluaisivat nähdä heidän listallaan tänä kesänä? Mulla on jo jonkin aikaa tehnyt mieli yhdistää juustokakkubrownie ja rocky road toisiinsa, joten ehdotin sellaista. Pohjakerroksena olisi siis tahmainen, kaksivärinen brownie ja päällä sentin kerros rocky roadia, johon ehdottomasti kuuluu honey roasted nuts.


Kuulostaako kamalalta sokeripommilta? :D




Vaikka olen myös ihan perinteisten, yksinkertaisten herkkujen, kuten hyvä tuore pulla, letut + jätskit + mansikat, pannukakku ja kermavaahto - tyyppisten makeiden fani, niin silti kahvilaan mennessäni haluaisin valita jotain tuollaista ultimateherkkua.

Mikä olis sulle tollainen jo pelkästään katselemisesta diabeteksen aiheuttava fantasialeivonnainen?

Kello on nyt puoli 6, linnut laulelee ja mulla on ihan omaa aikaa. Taidan ottaa vielä vähän leipää ja teetä, ja alkaa suunnittelemaan mun ja Ruun päivää - siihen kuuluu ainakin Myllyn reissu, koska lähden ostamaan aurinkoisen paikan maanpeiteperennoja sekä Ruulle kesähatun. Hänen lempparihattunsa on ollut niin kovalla käytöllä, ettei se tule kestämään koko kesää joten tarvitaan myös kakkoshattu :)

Ehkä ostan noi leivontatarvikkeet ja kokeilen tänään tuota suklaakaloripommia!

Olen myös niin innoissani huomisesta, että ehkä siksikin nyt olen jo valveilla :) Mitä huomenna tapahtuu - se selviää teille ensi viikolla.. Mutta mulla on jo sydän sykkyrällä! :)





26.5.16

Maailman helpoin koristeluvinkki kesän juhliin

Tänään Ruu aloitti aamunsa sanoilla "Äiti, tehdään lettuja!"

En edes muista milloin olemme viimeksi lettuja tehneet, joten mikä ettei :) Banaaniletut pääsivät paistumaan. Ja koska nyt on kesä ja kaikkialla kukkii, päätin tehdä esillepanosta hieman nätimmän.

Tämä on helppo ja halpa tapa koristella kesän juhlien kakkuja, muffinsseja, booleja ja vaikka voileipäkakkuja! :)

Koristeita löytyy monella omasta takaa, ja jos ei vielä löydy, niin yhä ehdit hakea edulliset orvokintaimet kaupasta ruukkuun kasvamaan. Kun kasvatat itse omat kukkasi, saat ne torjunta-aineettomina.

Valmiiksi kukkivat, kaupasta ostetut kukat voivat tietenkin sisältää torjunta-aineita. Monia syötäviä kukkia löytyy myös ihan villinä versiona luonnosta

Kun orvokkeja muistaa hoitaa, ne kukkivat kiitollisena pitkään. Kuihtuneet kukinnot poistetaan kun kukka alkaa lakastumaan, niin kasvi ei ehdi alkaa tekemään siihen siemeniä - silloin kaikki kukan voima suuntautuu kukkimiseen, eikä siemenien tekoon :) 

Boolien koristeluun kukat käyvät joko ihan sellaisenaan pinnalle kellumaan, tai sitten voit laittaa jääpalamuottiin ennen jäädytystä veden sekaan kukkia. Ja osaan paloista vaikka tuoreita marjoja :)





Muita syötäviä, turvallisia kukkia orvokin lisäksi ovat esimerkiksi:


- kehäkukka
- puna-apila
- köynnöskrassi
- kääpiösamettikukka
- kotimaisen kurtturuusun terälehdet
- ruiskaunokki
- voikukka
- maitohorsma
- kurpitsan ja kesäkurpitsan kukat


Kinuskikissan sivuilta löytyy ohje kukkien kanderaamiseen, eli sokerointiin. Näin kukat saa pysymään kauemmin kauniina.

Ja eihän koristeita tarvitse oikeasti syödä - mutta kun valitset koristeeksi turvallisia lajeja, niin voit laittaa ne kakkujen päälle huoletta :) Itse ainakin jätän kukat lopulta syömättä, vaikka niillä koristelenkin :)

Tämän ja muut ihanat vinkit näet tietty aina ekana blogini instasta! :) 






Jos ihastuit kuvassa näkyvään kertakäyttöastiaan, jutun niistä löydät täältä tekstistäni! :)



24.5.16

Olipa kerran epätrendikäs ylivarovainen äiti.

Nykyään on melkeinpä muotia julistaa kilvan syövänsä vaikkapa huoletta salmiakkia, graavilohta ja pehmeitä juustoja raskausaikana.

Jos erehdyt jollain vauvapalstalla sanomaan, että itse pyrit tekemään juuri niinkuin neuvolan suosituksissa sanotaan, saat naureskelua ja ylimielisen leiman otsaasi. Selvästi koetat olla jotenkin parempi äiti kuin muut, kun et syö salmiakkia odotusaikana!

Lopulta ketjussa kukaan ei enää uskalla sanoa noudattavansa suosituksia ja kuvat salmiakkipusseista saavat tykkäyksiä - hyvä hyvä, syödään kilpaa ja nauretaan yhdessä noille suosituksille ja tutkimuksille.





On muodikasta sanoa, että ei usko saavansa listeriaa. Mistä tämä kumpuaa? 

On myös trendikästä sanoa, että taapero saa kiivetä vaikka puun latvaan jos sitä huvittaa, siitä se oppii jos putoaa. Eikä kaatunutta lasta pidä hoivata, lapsi oppii huonoille tavoille - lapsen pitää nousta itse ja mennä menojaan.


Jo lapsena pidin jostain syystä laulusta, jossa laulettiin jotenkin näin:

"Voi voi voi
Olipa kerran mummo, joka oli aina huolissaan - kun taivaalta satoi vettä, hän oli siitäkin huolissaan. Sillä sateella helposti nuhan saa, ja vuoteeseen joutuu makaamaan. Ja sellaisesta mummo, oli kovasti huolissaan. 
Jos ulkona paistoi päivä, hän oli siitäkin huolissaan, silloin aurinko kirkasti häikäisee, ja sellaisesta mummo, oli kovasti huolissaan!" 




Laulussa kerrottiin mummosta, joka oli kaikesta huolissaan. Laulun sanat kolahtivat, tykkäsin mummosta. Niin olen minäkin huolissaan, ja olen aina ollut.

Kun aurinko paistaa, Ruulla on usein ohutta pitkähihaista päällä. Ettei aurinko polta.

Kun Ruu kaatuu, huuliltani pääsee tahaton Voih! tai vastaavaa kauhistelua. Ja kysyn, sattuiko.

Kun Ruu menee portaita tai kivikossa, sanon aina "Varovasti nyt"

Ruu oppi jo varhain sanomaan itse "Ettei vain sattuisi mitään" On tainnut kuulla äidiltään.


Pelkään suunnattomasti lapseni puolesta. Pelkään masuvauvani puolesta, pelkäsin Ruun aikana monta kuukautta keskenmenoa niin että itkeskelin iltaisin ja kun Ruu ei potkinut, pelkäsin että hän on varmaan halvaantunut alaraajoista.






Ruusta on kasvamassa hyvin empaattinen tyttölapsi. Hän sanoo usein kavereilleen "Voii pientä" tai silittää tai muuten hoivaa. Kun minä itkin koiramme Punkin poismenoa, Ruu lohdutti äitiään "Äiti, ei mitään hätää äiti".


Mutta ihmettelen, miksi ihmeessä meistä on tullut sellaisia, että emme saisi myöntää olevamme huolissamme? Miksi koetaan paremmaksi se, että on huoleton ja rohkea eikä vaikka raskausaikana noudata yhteiskunnan suosituksia. Se 9 kk on kuitenkin hyvin lyhyt aika, miksei silloin voisi koettaa tehdä niinkuin vaikka varmuuden vuoksi asiat? 






Vaikka olen ehkä ylihuolehtivainen äiti, on lapseni silti oppinut juoksemaan, kiipeämään ja saanut seikkailla. Mutta on Ruukin varovainen menossaan. Varmaan siksi, koska minä olen tällainen.


Tiedostan, että jonain päivänä meillä vielä käydään Ruun kanssa kovia taisteluita siitä, kun Ruu irrottautuu huolehtivaisesta äidistään. Ehkä minua helpottaa se, että irtaantuminen kuuluu asiaan ja normaaliin kehitykseen - tai sitten se ottaa koville jokatapauksessa.



En minä väitä olevani muita, niitä vähemmän huolehtivia parempi äiti tai odottaja. Tämä vaan kuuluu perusluonteeseeni. Mutta ihmettelen, miksi huolehtiminen on niin epätrendikästä? 


Kuvat viime kesän Legolandin reissultamme, postaus täällä!


23.5.16

Saako olla introvertti?

Kerroin teille aiemmassa tekstissäni, että vietin lauantaipäivän parinkymmenen muun bloggaavan naisen kanssa. Minulla oli mukavaa, mutta kuten aina tällaiset isolla porukalla kokoontumiset, päivä kävi voimilleni. 

En tuntenut paikanpäällä olleista ennestään ketään. En voi vieläkään sanoa tuntevani heistä ketään.

Olin ehkä hiljainen, vaikka juttelin ja kyselin välillä itsekin ihmisiltä jotain.

Silloin kun puhun, puhun asiaa, ja saatan paljastaa paljonkin itsestäni kerralla. Kuuntelen muiden juttuja mielelläni ja muodostan sitä kautta muista kuvan mieleeni. Mutta en juurikaan huutele väliin muiden keskustellessa, olen ehkä harkitseva ja hidas puheessani.

Kuulostaako sinun tavaltasi toimia? Pidetäänkö sinua monesti ujona ja hiljaisena, vaikka et ehkä itse sanoisi olevasi ujo? 

Kun tapaan jonkun ihmisen kahden kesken, minun on helppo jutella ja mielelläni jopa vedän keskustelua, vaikka tapaisimme ensimmäistä kertaa. Tykkään myös ohjata pieniä ryhmiä, työnjohtokin on minulle mieluisaa. Minun juttuni on kahdenkeskisyys ja enintään muutaman hengen ryhmät.


Kuulostaako tutulta? Minä olen introvertti. 





Introverttius on nykypäivänä jollain tapaa taakka. Extrovertti koetaan monesti sosiaalisemmaksi, ja sosiaalisuushan on plussaa sekä työmarkkinoilla, että vapaa-ajan seurustelussa.

Minun on vaikea tutustua ihmisiin, jos tapaan useita uusia ihmisiä yhtäaikaa. Hakeudun mielelläni kahdenkeskisiin keskusteluihin, ja jos haluan tutustua johonkin ihmiseen paremmin, kutsun mielelläni uusia tuttavuuksia vaikka kahville. Yksitellen. Sellaisesta pidän.


Vaikka olen introvertti, ja hiljaisempi ryhmässä, minulla on useimmiten silti kaikki ok.

Voi olla ärsyttävää, kun extrovertit (varmasti ihan hyvää tarkoittaen) alkavat kyselemään joukolla, "onko sulla kaikki hyvin, kun olet niin hiljaa?"

Tekisi mieli vastata  "On, minulla ei vain ole tapana hölistä koko ajan kovaan ääneen, tykkään olla omissa ajatuksissani, kuunnella ehkä muiden juttuja tai ehkä en vaan saa suunvuoroakaan, kun te olette niin kovia puhumaan. " Mutta se olisi epäkohteliasta. Vastaan siis: "Juu, kaikki hyvin!" Jos joku on oikein hauska extrovertti, hän tekee tästä nopean päätelmän ja sanoo "Olet vaan tuollainen hiljainen ihminen, ok!"

Jep, olen hiljainen ryhmässä ja sinä et. Minun hiljaisuuteni koetaan huonoksi asiaksi - onkohan minulla kaikki hyvin? Miksi kukaan ei kysy: "Onko sulla kaikki hyvin, kun pälätät koko ajan ihan kaikesta?" Sillä sehän olisi vaan vastaava kysymys.


Onneksi meille introverteillekin on tilaa :) Minulla on useita ystäviä, joiden kanssa viihdyn. Parhaiten viihdyn heidän kanssaan kahden kesken. Mutta koskaan minulla ei ole ollut sellaista laajaa, kymmenien ihmisten kaveriporukkaa, enkä sellaista edes kaipaa. Minun juttuni ovat pienemmät piirit :)

Eivätkä kaikki introvertitkaan ole samasta puusta, Minä esimerkiksi nautin siitä, että minulla on paljon tekemistä ja ohjelmaa vapaa-ajallani - mutta mieluiten läheisten ihmisten kesken, ei isoissa porukoissa. Moni introvertti taas saattaa tykätä ihan vaan itsekseen olemisesta. Ja sekin on yhtä lailla ok. Introvertteja ja extrovertteja on erilaisia. Introverttikin voi olla hyvin puhelias ja äänekäs, kun on omassa, tutussa seurassaan.

Onko muita, jotka tunnistavat itsessään introvertin? 


Itseään ja introverttiuttaan voi testata täällä.

Introvertti on ujo, ja muita harhaluuloja täällä.


Loppukevennyksenä sisäpiirin huumoria introverteille xD


EDIT: Väärinkäsitysten välttämiseksi korostan vielä loppuun sitä, että en siis itse mitenkään pidä ongelmana sitä, että olen introvertti.

Haluaisin vaan muistuttaa siitä monia extrovertteja, että sillä sivussa viihtyvällä tyypillä on varmastikin kaikki ihan hyvin, vaikka hän ei ole koko ajan äänessä :) Ja yhtälailla sillä koko ajan äänessä olevalla voi olla jotain huonosti, kuin hiljaisellakin. Joten annetaan kaikkien toimia ryhmässä, niinkuin he itse valitsevat tavakseen olla :)




21.5.16

Mitä tehdään, kun 19 bloggaavaa äitiä kohtaa?

Instaani seuraavat ovat ehkä huomanneet, että olimme eilisen koko perhe viikkarilla. Tämä päivä taas meni ihan kokonaan omissa menoissani, blogihommissa nimittäin. 




Me Kaksplussan blogiverkostolaiset kokoonnuimme Helsinkiin viettämään kivaa iltapäivää yhdessä. 

Saimme käyttöömme uudistetun Holiday Inn Helsinki City Centren viihtyisän ravintolatilan, ja nautimme heti alkuun maukkaan aterian listan valikoimista. Minä valitsin sandwichin poron paahtopaistilla; oli oikein mehukas täytetty leipä ja poro oli kivaa vaihtelua :) 




Ohjelmassa meillä oli vapaan seurustelun lisäksi kotimaisen Noshin vaate-esittely. Nosh on minulle ennestäänkin tuttu, olen pitänyt kyseisen merkin vaatekutsut kotonammekin




Viime vuosina Noshin valikoimaan on tullut hyvin voimakkaasti myös naisten vaatteita, tämä on ehdottomasti kaivattu lisäys. Vieläkin enemmän toivoisin samisteluvaatteita lasten ja äitien mallistoihin! :) 





Meidän bloggareiden kesken järjestettiin lahjakorttiarvontaa, ja mikä sen kivempaa, kuin että onnetar suosi tällä kertaa minuakin! Voitin 80 euroa käytettäväksi tänään Noshin vaatteisiin :) 

Ensin ajattelin, että tilaisin sekä itselleni, että Ruulle jotain, mutta lopulta kauniit lastenvaatteet veivät voiton ja tilaukseeni päätyi ainoastaan lastenvaatteita! :D Aina mulle käy näin :) 

Nämä tilasin Ruulle! Aika ihania :)





Muistoksi päivästä jokainen meistä sai mukaansa pursuilevan Goodie Bagin täynnä tuotteita testattavaksi. Meillä kotona riemuisan vastaanoton saivat lasten hammasharja ja Muumi- laastarit :) 




Lumenen pikakasvohoito ja Bio- Oil tulevat mulle heti tehokäyttöön. 

Vedin jo kotimatkalla Cloettan uutuuden, Mangosuklaa -levyn :D 





Itselleni ihan uusina tuttavuuksina tulevat mm. Hurraw! - huulirasva. Täysin vegaaninen tuote pääsi heti testiin, ja tuntuu tosi miellyttävältä huulilla. Löytyy esimerkiksi Ruohonjuuresta!




Innolla odottelen myös eettisten Lushin tuotteiden testaamista. Tuo Elbow Grease kuulostaa ihan mun jutulta, kirjaimellisesti kyynärpäihin ja ainakin kantapäihin tarvitaan jotain tuon kaltaista tuotetta :)

Näistä tuotteista Vitanallet pääsivät heti meidän perheen isän suuhun. Ja maistuivat kuulemma ihan aidoille nallekarkeille, mutta ovatkin siis vitamiineja! Miten loistava keksintö! :)






Moni meistä jäi vielä piknikille päivän päätteeksi, ja sinne meitä muisti Laitilan Wirvoitusjuomatehdas. Itselleni paksumahaisena tällä kertaa maistui tietenkin Le Pom, hedelmälimonaadi, mutta toin kotiin muutaman Kukko - oluen mieheni testattaviksi :) 




Kaiken luppoajan me bloggaavat äidit juttelimme tietenkin bloggaamisesta ja lapsista. Siinä aika menikin mukavasti! Olin viikkarin reissun jäljiltä vielä aika väsynyt, ja itseasiassa sain paluumatkalla auringonpaisteesta migreeninkin, mutta onneksi kanssamatkustajilta löytyi särkylääkettä matkasta. 

Oli tosi kiva nähdä muita Kaksplussalaisia! :) Kiitos mukana olleet: 





















19.5.16

Miten maistuu Omega 3 lapselle?

Istuin viikko sitten taas apteekissa resepti kourassani, ja samalla katseeni kiinnittyi lasten Minisun Omega Junior- esillepanoon. Olin jo jonkin aikaa jutellut Jussille, että Ruullekin pitäisi katsella omegakolmosia, koska hän ei suostu syömään kalaa, ja meillä käytetään pääasiassa oliiviöljyä ruuanlaitossa.

Kaksivuotiaan Ruun iho on kuiva ja lievästi atooppinen, ja olen miettinyt, että sitä voisi olla hyvä hoitaa myös sisäisesti huolehtimalla tarvittavien rasvahappojen saamisesta.





Kalaöljyä sisältävien tuotteiden saaminen Ruun kurkusta alas kyllä mietitytti.

Paketissa luvattiin hedelmäistä makua, mutta sanopa se tuon ikäiselle. Jos taapero päättää, että jokin on ällöä, ei sitä päätä helpolla käännetä. 16 euron sijoittaminen mahdollisesti kaapin pohjalle jääviin valmisteisiin hieman arvelutti, mutta pakko kai kokeilla, kun ei testikappaleitakaan ollut tarjolla.

Näytin iloista pakkausta Ruulle, joka innostui heti. "Mitä nämä on, avataan! Avataan!" Lupasin, että kauppareissun jälkeen saa autossa maistaa.

Ruu sai omituisen oloisen geelityynyn käteensä, kysyi vielä epäilevästi "Mikä tämä on?" Kerroin, että se on hedelmän makuinen pastilli. "Joo!" Ja suuhun meni. Eikä tullut pois.


Nyt meillä on joka aamu innokkaasti odotettu hetkeä, kun saa "hedelmäpastillin". Ruu tykkää kalaljyvalmisteestaan niin paljon, että söisi niitä mielellään kesken päivänkin :D Joten epäilin maistuvuutta turhaan :)




" - Onko hyvää? " - Herrkullista! :D




Ja koska samassa valmisteessa on myös D-vitamiinia lapsille suositeltu päiväannos, ei sitä tarvitse enää erikseen ostaa.





Minä tykkään kyllä syödä kalaa - se vain helposti unohtuu.

Samalla kun muistan antaa Ruulle vitamiinit, tulee otettua niitä myös itse. Itse syön raskausajan monivitamiineja ja raskausajalle tarkoitettuja kalaöljyvalmisteita. Raskausaikana on erityisen tärkeää muistaa huolehtia siitä, että saa omega 3- rasvahappoja tarpeeksi joko ravinnosta tai lisäravinteista, koska ne ovat välttämättömiä mm. sikiön hermoston, näkökyvyn ja immuunijärjestelmän muodostumiselle. 

Mitä vitamiineja teillä syödään? Vai uskotteko saavanne kaiken tarpeellisen ravinnosta? 




18.5.16

Samistelua taaperolle ja masuvauvalle ♥ rv 25

Vauvan odottelu on jo ihanan pitkällä :)

Tää poika on hirmuinen potkimaan, ja liikkeitä tuntuu tasaisesti ympäri vuorokauden. Se on tietty helpotus tällaiselle luonnostaan heikkohermoiselle odottajalle :)

Olen jonkin verran jo shoppaillut tulevalle pikkuiselle, vaikka meillä on Ruun vauva-ajalta paljon myös pojalle sopivaa vaatetta jo runsaasti valmiina. (Jos joku lukijoista ei siis tiedä; Ruusta luvattiin poikaa ja siksi hankin pojan vaatteita suunnilleen ekalle puolelle vuodelle valmiiksi :D )





Olen jonkin verran panostanut samistelusöpöstelyihin, eli Ruu ja vauva saavat jossain vaiheessa samanlaisia vaatteita ylleen :) Ruu esittelee tässä postista tulleita ihanuuksia.





Nämä ihanuudet on tilattu brittiläiseltä vaatevalmistajalta Tobias and the bear. Heidän vaatteitaan myy Suomessakin eräs verkkokauppa, mutta tuota kettukuosia (joka mun mielestä oli ylivoimaisesti heidän söpöin kuosinsa,) ei saa tällä hetkellä Suomesta. Mutta! Toimitus briteistä oli suhtkoht nopea ja laatu on ensivaikutelmaltaan hyvä, joten uskallan suositella tuolta briteistä tilaamista :)









Eiks olekin ihan supersöpöt! :)



Instaan viime aikoina tullut taas lisää masukuvia!










♥ Kiitos vielä kaikille osanotoista ja koskettavista kommenteistanne sekä yksityisviesteistä. Punkki on nyt saatu haudan lepoon. Hän nukkuu ikuista unta pihassamme koristeomenapuun alla. Eilen istutimme Ruun kanssa Punkin muistoksi kevätkaihonkukkaa haudan päälle. 
Näin saamme joka kevät katsella kaunista kukintaa joka muistuttaa Punkin elämästä. 

Tänään en ole vielä edes itkenyt kertaakaan, joten alkaa jo helpottamaan. Punkki on kuitenkin mielessä vähän väliä. Viimeksi hän tuli mieleen, kun leikin aamulla Ruun kanssa piilosta. Punkki nimittäin halusi aina etsiä minut ensimmäisenä ja paljasti aina Ruulle piilopaikkani :') Ihana höppänä Punkkimme ♥ 


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...