9.5.16

Luulin, etten halua lapsia

Melkein kolmenkymmenen vuoden ikään asti ehdin ajatella, etten koskaan halua lapsia.

En tuntenut minkäänlaista vauvakuumetta, eivätkä minkään ikäiset lapset herättäneet minussa kummempia tuntemuksia. Söpöjä olivat, mutta ei sen enempää. Koiranpennutkin herättivät enemmän ihastusta, kuin vauvat. En ajatellut olevani äiti-ihminen. 

Lähipiirissäni oli tosi vähän lapsia. Harvalla ystävälläni oli lapsia, eikä sukunikaan ollut minulle tuttua, jotta olisin tutustunut serkkujeni lapsiin.

Sitten elämääni tuli nykyinen mieheni. Ei hän alkanut minulle lapsista juttelemaan, tai kysellyt mahdollisista lapsihaaveistani. Näin kuitenkin hänen sisaruksiensa saavan lapsia, ja sain sivusta seurata lapsiperheiden elämää.

Muistan, kuinka tollosti sanoin kerran ääneen, kun joku sai ilon kertoa saavansa toisen lapsen. "Taasko vauva? Mihin sukuun oikein olen tullut" taisin ihmetellä. Aika tosi noloa.






Jossain vaiheessa aloimme miettimään talon rakentamista, ja siinä samalla ajatus mahdollisesta omasta perheestä kai alkoi hiipimään mieleeni. Taloon tulisi kolme makuuhuonetta, olisiko hassua jos siellä ei koskaan asuisi lapsia? Ajatus lapsista tuntui jotenkin luonnollisemmalta kuin koskaan.

Rinnallani oli nyt vihdoin ihminen, kenen kanssa haluaisin elää loppuikäni. Ihminen, johon luottaisin niin kovin, että hänet haluaisin lapseni isäksi - meriiteistä suurin ja tärkein.

Rakennusaikana ehdotin miehelleni, että jättäisimme ehkäisyn pois ja yrittäisimme saada lapsen.

Raskaaksi ei tietenkään tultu tuosta vaan, ja yllätyin itsekin, kuinka paljon petyin joka kerta kuukautisten alettua. Kun vihdoin kuukautiset jäivät pois, en uskaltanut edes tehdä testiä moneen päivään, kun olin varma etten vieläkään ole raskautunut.

Lopulta tikkuun saatu viiva teki meidät hyvin onnelliseksi. Pelkäsin keskenmenoa, mutta pelkäsin myös tulevaa. Miten elämä muuttuisi, kun saisimme lapsen? Olisimmeko enää me, niinkuin ennen? Entä jos parisuhteemme ei kestäisikään?

Ihan viimeisiin raskausviikkoihin asti lapsen tulo jännitti. En oikein osannut kuvitella, mitä siellä sisälläni kasvaa. En jotenkin hahmottanut ollenkaan, mitä vauvan tuleminen tarkoittaisi. Rakastaisinko häntä? Kuulostaako hassulta?

Kaikki muuttui, kun Ruu syntyi. Ihan kaikki aiemmat pelkoni hävisivät samantien, kun sain lapsen rinnalleni. Yhtäkkiä mikään ei enää ollut epäselvää. Kun näin meidän pienen vauvamme, jostain sisältäni tuli äidinrakkaus, joka näytti minulle, että tämä lapsi ja me kuulumme yhteen. Lapsesta tuli elämän merkitys, syy ja keskipiste.




Me kaksi ei oltu enää me kaksi. Oli perhe, ja pieni vauva kuului yhtäkkiä meihin. Enää ei makoiltu illalla kaksin sylikkäin sohvalla ennen nukkumaan menoa, pelattu viikonloppuisin tennistä eikä vuokrattu lomamatkoilla mönkijöitä. Yhtäkkiä kaikesta tuli lapsen ehdoilla menemistä, mutta se ei ole koskaan tuntunut väkisin tekemiseltä, tai jostain luopumisesta.

Lapsesta tuli ykkönen, mutta myös vahva side meidän välillemme. Miten paljon häntä rakastammekaan! Tekisimme hänen eteensä mitä vaan. En ole kaivannut juhlittuja öitä, enkä yksin nukkumista. Rakastan nukahtaa ja herätä tyttöni viereltä. Kertaakaan en ole edes hetkeä ajatellut, että haluaisin olla lapseton.

Nyt meille on tulossa kovasti toivottu toinen lapsi, ja en tunne minkäänlaista pelkoa siitä, rakastanko häntä tai pilaako lapsi parisuhteemme. Odotan häntä niin kauheasti! Voi miten tunnen itseni onnekkaaksi, että olen saanut tämän kaiken. Uskomaton onni!

Kiitollisuus onkin paras sana kuvaamaan eilisen äitienpäiväni tunnelmaa. Olen niin kiitollinen siitä, että olen saanut tämän onnen, jota en edes tiennyt kaipaavani. Kiitos Jussille ja kiitos Ruulle. Ilman teitä minä en olisi nykyinen minäni, enkä olisi löytänyt äitiä itsestäni. 











2 kommenttia:

  1. Se taitaa olla se magic...se oikea mies.. :')
    meillä oli vähän samanlain, tosin muutamia vuosia nuorempana. Ikinä nuorempana ei ollut vauvakuumetta, vaan ne koiranpennut oli se the juttu. Sitten kun tapasin nykyisen miehen niin kaikki oli toisin :)

    VastaaPoista
  2. Meilläkin aluksi ajatus plussasta jopa pelotti mutta silti ne kaikki varmuudenvuoksi tehtyjen testien negat oli pettymyksiä! Ihanaa odotusta teille :)

    VastaaPoista

Kiitos käynnistäsi :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...