2.9.14

VVV - Vauvojen VessähätäViestinnän opettelua

Ai että mikä viestintä? No minäpä selitän.


Luin tästä jo raskausaikana, muistaakseni Vauva-lehdestä. Eli jutun jujuna on se, että annetaan vauvalle jo pienestä (jopa vastasyntyneestä) asti mahdollisuus olla vaipaton, tai ainakin pitää vaippansa kuivana ja puhtaana.


Tämä vaatii äidiltä tai isältä hieman vaivannäköä ja vauvansa tapoihin tutustumista. Vauva taas toimii alkuun niinkuin ennenkin; pissaa silloin kun pissa sattuu tulemaan, ja kakkaa silloin, kun kakattaa.


Ajan kuluessa olisi tarkoitus, että vauva oppii pidättämään pissaansa, koska on oppinut, että hänelle annetaan kyllä mahdollisuus tehdä tarpeensa muuallekin, kun housuun.


Unien jälkeen on yleensä pissahätä :)


Vauvojen vessahätäviestinnän ajatuksena on, että vauvat ovat jo syntyessään tietoisia tarpeestaan pissata ja kakata. Vanhemman tehtävänä on tarkkailla vauvaa, ja tarjota vauvalle mahdollisuus tehdä tarpeensa pottaan, lavuaariin tai vaikka pönttöön, silloin kun vauva viestii hädästään.

Ja koska vauva ei tietenkään osaa vielä viestiä puheella, viestiminen voi olla meidän aikuisten tulkinnan mukaan vaikka "vinkumista" tai ininää tai levotonta kiemurtelua.


VVV toimii esimerkiksi näin:

Vastasyntyneet vauvat pissaavat usein juuri silloin, kun heidän kanssaan touhuaa hoitopöydällä, ja vaippa on poistettu. VVV:n ajatuksen mukaan tämä johtuu juurikin siitä, että jo luonnostaan ihmisellä on halu pissata muualle, kuin "housuihin".

Tämän vuoksi VVV:ssä vaipanvaihdon yhteydessä viedään vauva esimerkiksi lavuaarin päälle, ennenkuin vauva ehtii pissata pöydälle. Aikuinen voi päästää esim suhina-äänen pissan tulemisen aikana. On tarkoitus, että vauva vähitellen yhdistää äitin antamat merkit pissan tekoon.



Näin meillä on aloitettu:

Käytin Ruuta jo muutaman kuukauden ikäisenä silloin tällöin vaipanvaihdon yhteydessä lavuaarin päällä pissaamassa. En kuitenkaan ollut kunnolla valmis tähän, ennenkuin nyt, kun Ruu osaa istua ja voin käyttää häntä potalla. Aika tuntuu nyt sopivalta meille.

Ostin muutama viikko sitten meille potan. Kirpparilta pinkki Orthex, 2 euroa.


Joka kerta, kun Ruu herää torkuilta tai on syönyt, vien hänet kotona ollessamme potalle. Aluksi kävimme harvakseltaan, mutta nyt käymme joka kerta. Meillä on mennyt tosi hienosti! Pissa tulee melkein joka kerta potalla ollessa, yhden kerran eilen käytin häntä siinä "turhaan" :)

Mutta esimerkiksi eilen tuli jo kolmet kakat pottaan, eikä yksiäkään vaippaan! Se innostaa jatkamaan :) Ja Ruu itse silminnähden tykkää käydä potalla.

Yöaikaan en ole häntä potalla käyttänyt. Kerran kokeilin, kun Ruu heräsi syömään, mutta hän oli siitä niin kiukkuinen, että päätin jättää meidän VVV- harjoittelut päiväsaikaan :)

Jos kiinnostuit, niin lisää tietoa ja kokemuksia löytyy esimerkiksi näistä linkeistä:



Fifi.voima.fi

Babyidea

Maailman kuvalehti

Kestovaippa.fi


Koetanpa muistaa myöhemmin päivittää, miten meillä menee tässäkin asiassa :)


1.9.14

Makkaranpaistossa vauvan kanssa

Oman lapsuuteni mukavimpia muistoja on, että liikuttiin luonnossa paljon. Makkaranpaistoretket oli tosi mukavia. Ruun ensimmäinen makkaranpaistoreissu oli eilen, kun suunnattiin Paimion luontopolulle retkelle :)

Reitti on 4 kilometriä pitkä, ja Ruu oli meillä BabyBjörn-rintarepussa, koska Manducassa hän ei oikein enää viihdy, kun sieltä ei samalla tavalla näe katsella ympärilleen. Koirat otettiin tietysti mukaan matkaan.

Oli ihan loistava keli retkeilylle; aurinko paistoi välillä pilvien lomasta ja syksyisen raikas lämpötila :)

Reitti on mukavan vaihtelevassa maastossa; löytyy lampia, kallioita, metsää, pitkospuita. 



Puolivälissä on näkötorni ja nuotiopaikka.





Meillä oli eväänä makkaraa, trip-mehua (mulla sokeriton tietty! :D ) ja leipää.








Miten makkara maistuukin nuotiolla niin hyvälle? Ei sitä kotona tee mieli syödä.


Koirien yhteinen makkara paistumassa ritilällä ja meidän kypsennettiin tikuissa. Meillä oli tuollaiset metalliset teleskooppitikut mukana, tosi kätevät :) Talvella toimivat myös naskaleina jäällä.




Jekku ja Punkki odotteli kiltisti ateriaa.




Eihän Ruu tästä kerrasta mitään isompana enää muista, mutta toivottavasti pikkuhiljaa hänelle muodostuu mukava muistijälki luonnossa liikkumisesta :)

Illalla mentiin sitten savunhajuisina vielä ystävillle kylään, vaihdettiin vaan vaatteet lennossa puhtaisiin, mutta eihän se savuntuoksu mihinkään hävinnyt :) Oli muuten viikonlopun vaikeimmat hetket sokerittomalla tähän asti, kun lauantaina ja sunnuntaina kahvitteluilla piti kieltäytyä leivonnaisista!


Vaatteet vaihdettu ja kyläilykelpoisia ollaan! Vain savunhaju paljasti äskeiset eräjormailut! :D


Oli kiva viikonloppu muutenkin; käytiin Jussin äidin luona syömässä lauantaina ja Ruun isomummia katsomassa, ja Jussin isän luona sunnuntaina, ja molempina päivinä nähtiin samalla Ruun serkkuja :)



Millaisista asioista teillä on mukavia muistikuvia lapsuudesta? Oletteko jatkaneet niitä tapoja omien lasten kanssa?